Elämä on hassua.
Viimeks kun kirjotin itkin sitä etten halua takasin Suomeen.
Noh, tulin takas reilu viikko sitten. Viiden päivän päästä oon taas Sevillassa.
Enkä toivottavasti tuu takasin koskaan.
Aattelin ehkä poistaa tän blogin. Tai sitten jätän tän tänne kellumaan. Ehkä joskus kirjotan.
Heipa!

ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan

Enää 11 päivää täällä ja se tuntuu ihan uskomattoman pahalta. Oon rakastunut tähän kaupunkiin ja rakastunut ihmisiin, rakastunut töihin täällä, rakastunut yöhön, elämään, kulttuuriin. En tiedä miten pärjään taas Suomessa, miten pidän pääni kasassa kaikessa sen masentavuudessa. Mietin tosissani voisinko olla pidempään täällä, on pakko kysyä opettajalta sitä vielä, pakko edes tietää olisko siihen mahdollisuus. Vaikka on mulla ikävä mun kotia, niin en millään, millään haluais lähteä täältä. Jos voisin siirtää kaiken hyvän Suomesta tänne, kuten mun kodin, en ikinä lähtis täältä. Tai jos osaisin hieman paremmin espanjaa. Ymmärrän jo aika paljon, ja pieni keskustelu onnistuu, ja palan halusta oppia lisää ja kuulua tänne vielä enemmän. En tiedä. Tää on mun elämäni paras kokemus.

Moikka liityin just ku klux klaaniin :):):):)
Ei vaan, meneillään on Semana Santa eli pääsiäisviikko, jollon jokapuolella kaupunkia on näitä kulkueita, joissa on tällaisia pelottavia naamityyppejä sekä ihmiset kantaa valtavia pömpeleitä joiden päällä on jeesus ja neitsyt maria. Kaikkialla soi kriippaava paraatirummutus ja suitsukkeet tuoksuu, eikä kaduilla pääse liikkumaan mihinkään suuntaan ihmismassan takia. Tavallaan aika mielenkiintosta ja jännää, mut kerran ku sen kulkueen näki nii se riitti, mut pitää viel kestää koko viikko samaa rumbaa! Sain tuon ihanan asusteen päälleni kaverilta, joka kulkee tiistaina kulkueessa. Tosiaan ne kävelee niin hitaasti, että koko reitin kulkemiseen saattaa mennä 15 tuntia!

This is love

Kummallisen onnellinen päivä. Tunsin itseni kauniiksi ja hymyilin ihmisille ja olin onnellinen siitä että oon Sevillassa, joka on niin kaunis kaupunki täynnä kauniita ihmisiä ja suloisia koiria. Oon niin ylpee itsestäni, siitä että lähdin tänne ja siitä että pärjään täällä. Muy bien, Katri!

Balabalabala

Onhan täällä kivaa. Töissä on mukavaa ja mahtavaa olla nii hienossa ravintolassa töissä, hei michelin tähden ravintola. Jajaja yöelämä on kivaa. Ja kohta muutetaan uuteen hienoon kämppään, pois tästä läävästä.

What the fuck

Hola...
Nyt on kolmas päivä menossa Espanjassa.
Alkujärkytys oli ihan valtava. Eka mentiin Helsinki-Vantaalta Lissaboniin melko pienellä lentokoneella, ja sit Lissabonista Sevillaan ihan naurettavan pienellä koneella. Koneeseen mahtu 20 ihmistä mukaan lukien lentäjät. Ja vaikka se oli ihan korvia särkevän äänekäs se kone, nukuin koko matkan.
Sevillassa José tuli hakemaan meijjät lentokentältä, anto meille kartan ja avaimet kouraan, heitti asunnolle ja häipy. Aluksi ei ees saatu asunnon ovea auki kun lukot oli ihan kummalliset, ja sit ku päästiin sisälle niin olin jo sitä mieltä et lähen samantien takas Suomeen. Kämpässä asuu viis muuta mun ja Essin lisäksi, kaks muuta suomalaista tyttöä, yks ranskalainen poika, yks poika Malesiasta ja yks vanhempi nainen jostain Sevillan pikkukylästä, joka ei puhu ollenkaan englantia. Se oliki ainut joka oli paikalla ku me tultiin, ja se yritti kovasti selittää meille kaikenlaista espanjaksi, josta me ei tietenkää ymmärretty yhtään mitään.
Mutta siis, kämppä on ihan älyttömän kylmä kun eihä täällä oo mitään lämmityksiä. Sisällä on siis jotain 13 astetta. Nukkuessa pitää olla huppari päällä ja fleecehousut jalassa. Ja on sotkusta.
Sit eilen oltiin kaupungilla tän Spain Intershipin järjestämässä kaupunkikierroksella, joka ny oli suoraan perseestä. Ei me kierretty oikeen mitään, ja koko kierros oli sitä et ne soitteli joillekki kavereilleen. Kuitenki, meijjän piti mennä yöllä yhessä klubille, ne sano et soittaa meille tai laittaa facebookissa viestiä. Ei tullu mitään viestiä, laitoin vielä niille et voisko ne soittaa, ei soittanu. Mentii sit kahestaan Abriliin, eli sinne klubille, ja ei ne tietenkää siel ollu. Jäätii kuitenki, ja tavattiin Momo, joka työskentelee meijjän kämpän viereisessä kahvilassa. Se oli tosi kiva.
Maanantaina alkaa kai työt. Jos se on perseestä, en tiiä voinko jäädä tänne. Mielummi palaan maitojunalla nöyränä kotiin ku jään tänne paskan keskelle. Ei vaan, Sevilla on tosi kaunis kaupunki ja täällä on kyl tosi kivoja ihmisiä, esim ne suomalaistytöt meijjän asunnolta ja Momo. Mut on täällä noita vastuuttomia ja kuulemma tosi kaksnaamasia kans.
En sit tiiä.
Ainii, ja pitää aina tulla nettikahvilaan, sillä meijjän kämpässä ei oo nettiä. Ja tyttöjen vessan oven lukko on rikki. Joo oh.

Tiedät minun tapani, minä tiedän sinun, elämässä pitää olla käännekohta

En oo kauheesti kirjotellu mitään, ei oo huvittanu/ehtiny, mutta elämä on kivaa. Hyvä fiilis kun just sain kaikki tyhmät lukion kurssitehtävät hoidettua, ja 10 päivän päästä lähen Espanjaan Sevillaan kaheksi kuukaudeksi työssäoppimaan. Pelottaa ja jännittää ja innostuttaa ja surettaa kun pitää jättää kultsi ja pupsi tänne ja akvaariokin jää tuon avomiehekkään hoidettavaksi. Mutta uskon että siitä reissusta tulee mahtava ja opettava ja kaikkea mukavaa. Semmosta vaan.