Meikitön minä ja lunta sataa pyryttää ja kiva oli kulkee tossa myrskyssä kauppaan ostaan mikroruokaa, sillä ruuanlaitto on mahdotonta tällähetkellä koska pakkasin ja kuskasin jo kaikki astiat sun muut uuteen kämppään. Stressaa ja päätä särkee ja itkettää ja valivali. Tai no, vituttaa paremminki. Tekis mieli huutaa. Ja heittää pupua jollain, eihä se ookkaa syöny vasta ku antennikaapelin, nettikaapelin, yölampun johdon, kuulokkeiden johdon ja mun laturin kaks kertaa, vaikka oon aina laittanu kaiken piiloon. Tuo punasilmänen söpö saatana vaan puikahtaa mistä tahansa pienestä kolosta ja sen silmät kiiluu himosta kun se näkee minkään johdon, jonka katkominen saattas mua vituttaa. Huoh.
Mut on se kuitenki ihana.
